Mansikkamäki

03.02.2010: Auringosta

Moi taas!

Palasin tuossa tammikuun lopussa takaisin Suomeen Vietnamin reissulta ja ai että oli hieno reissu! Kerkesin vähän sairastumaankin reissussa, mutta nyt kaikki paranemaan päin ja onneks jäi aikaa myös reissaamiseen, ettei menny kokonaan sairasteluksi :) Mielenkiintoinen maa, jossa mielenkiintoisia ihmisiä. Uudestaan täytyy päästä, mutta pidemmäksi ajaksi ehdottomasti; tällä kertaa tuli enemmänkin koluttua Etelä-Vietnamia; muutama päivä Saigonissa, puolitoista viikkoa Mui Ne:ssa itäisemmällä rannikolla, sitten uudestaan Saigoniin pariksi yöksi, josta taas eteenpäin; tällä kertaa kohteena Can Tho niminen kaupunki Mekong Delta- alueella, jossa tuli vietettyä yksi yö. Mielenkiintoinen pienempi kaupunki, jossa Saigonin lailla iltaelämä muutti kaupungin ilmettä kiireettömään ja mukavampaan suuntaan. Can Tho:sta suunnitelmissa oli mennä bussilla Rach Gia:an, josta puolestaan lautalla Phu Quoc- saarelle ( aivan ihana ja rauhallinen, vasta kehittymässä turismiltaan oleva kaunis saari, joka on pinta-alaltaan 70% kansallispuistoa ja täynnä kaunista luontoa, sijaitsee melkein Kambodzan rajalla ).

Lauttamatka olikin aikamoinen; luulin meneväni samankaltaisen lautan kyytiin, kuin aikanaan Thaimaassa Phuketista matkustin Phi Phi- saarelle. Pah, lautta oli aika lailla pienempi ja kyyti sen mukaista! Jos hiukankaan potisi orastavaa merisairautta, en tuollaiseen kyytin suosittele astuvan :) n. 2,5 h kestänyt höykytys oli aika rankka kokemus; ainoa vaihtoehto selvitä reissusta oli laittaa simmut kiinni ja koittaa nukkua. No, perille päästiin vihdoin ja päästiin helposti hotellillekin, jonka vieressä oli kiva pieni Nightmarket; sieltä sitten perinteisesti löytyi kaikelaista tavaraa, koruja, vaatteita yms. Myös aivan jumalaisen hyviä ruokapaikkoja katukeittiöineen samaisella paikalla.

Phu Quoc oli kyllä mahtava lopetus reissulle, aivan niinkuin suunnitelmissa ja toiveissa olikin. Saarta pääsee näkemään lähemmin kun vuokraa motobiken, jolla pystyy päristelemään ympäriinsä. Hiukan ongelmallista tietty oli se, kun tiet eivät olleet asfaltoituja suurimmaksi osaksi "sivuteillä", joka puolestaan aiheutti hiekkapölyn runsasta pöllyämistä, mutta se ei vauhtia haitannut kunhan ymmärsi viimisellä kerralla varustautua asianmukaisesti! :) Tällä hetkellä koin kyllä itseni onnekkaaksi nähdessäni saarta vielä tässä kehitysvaiheessa; 2012 vuonna on suunniteltu saarelle avautuvan kansainvälinen lentokenttä, jolloin sinne pääsee suoraan lentämään melkein mistä tahansa, eli suunnitelmat sielläkin turismin varalle on suuret (toistaiseksi saarelle pääsee lentämään pelkästään maan sisäisillä lennoilla, muistaakseni). Mielenkiintoista olisi nähdä saari uudestaan esim. neljän vuoden kuluttua! Nyt siellä sai aika rauhassa olla toistaiseksi ja tarjontaa oli jonkun verran turismia ajatellen, hienojakin paikkoja, mutta vielä sitä rakennellaan ja parannellaan tarjonnaltaan suuremmaksi. 

Mui Ne oli myös sievä ja viehättävä lomakohde, joka oli kanssa pieni mutta selkeästi "vanhempi" ja kehittyneempi turistikohde. Tosin meressä ei tullut uitua; itärannikolla puhaltava Filippiinien Taifuuni on niin voimakas, että paikasta  on tullut "kitesurffarien" ja surffajien lempikohde, suurien laineidensa myötä, joten aallokko oli siis melkoisen voimakas joka päivä.

Sitten paluu jäiseen, hyiseen ja kuivaan ilmastoon, aika koville ottaa iholle ja kurkulle, hui! 

Mutta täällä jälleen ja palaillaan taasen, kunhan uutta asioitavaa tuleepi! Lämpöä ja haleja kaikille!

T:Katjush.